Sodan jälkeen hakkuiden määrä Laipassa lisääntyi ja se johti siihen, että työmiehet täyttivät kaikki vapaana olevat petipaikat taloissa ja torpissa ja asuivat jopa saunoissa, tilanahtaus alkoi vaivata. Vuonna 1946 rakennettiin Laippaan työmiehiä varten Rajalan kämppä, jossa ajo- ja hakkuumiehet asuivat sen ajan kun työskentelivät Laipan alueella. Kämppä rakennettiin ympäristöstä kaadetuista järeistä tukeista piilukirveellä veistäen. Siihen aikaan Laipassa ei ollut minkäänlaisia teitä, ainoastaan kinttupolkuja sekä hevosteitä talvella.
Talviaikaan kun metsätöitä tehtiin, oli kämpän punkat täynnä työmiehiä ja siellä vallitsi omanlaisensa kämppäkuri. Mikäli joku ei suostunut toimimaan sen mukaisesti, sai matka jatkua eteenpäin. Monenlaista väkeä kämpällä on asunutkin sen historian aikana, toiset viipyivät pitkään ja toisten käynnit ovat jääneet lyhyemmäksi.
Kämppä jakautui kolmeen osaan; varsinaiseen kämppään, ”terävään päähän” eli työnjohtajan huoneeseen sekä keittiöön ja emännän tiloihin. Näihin kaikkiin osiin oli oma sisäänkäyntinsä.
Kämpän emäntä huolehti työmiesten ruokahuollosta ja kämpän siivouksesta. Siinä riittikin työtä, sillä miehiä saattoi olla parhaimmillaan ruokittavana 30-40 ja koska kaikki tekivät raskasta työtä, oli ruuan oltava tukevaa ja sitä oltava riittävästi. Siivouksen ja ruoanlaiton lisäksi Rajalan emännät pitivät kämpällä kanttiinia, josta miehet saattoivat tehdä pieniä ostoksia.
Kämpän ”kulta-aikaa” kesti 20 vuotta, kunnes tiet ja moottoriajoneuvot tulivat metsätyömiestenkin käyttöön.
Kämppää hallinnoi Sahalahti-Seura ry, joka vuokraa tiloja Kaakkois-Pirkanmaalla toimiville yhdistyksille ja yhteisöille.